Tänäkin aamuna heräsin aikaisin. Näen ikkunasta pilvisen taivaan ja mustarastaan pihanurmikolla. Keitän puuron itselleni. Samalla kerään lasten vaatteita kasoihin ja laitan tavaroita paikoilleen, kuten joka aamu. Katselen uutisia, mitäs maailmalla on tapahtunut. Kodin seinien ulkopuolella. Muistutan itseäni siitä, että pitää osata olla kiitollinen, että on koti ja että on puuroa. Tiedän, että tuhansilla ei ole. Ajatukset viipyvät tuhansien lasten luona, joilta puuttuu se luotettava aikuinen, jotka joutuvat jo pienenä ottamaan vastuuta itsestään ja ehkä pikkusisaruksestaan ja äidistään ja isästään. Tiedän, että miljoonilla on asiat hyvin, on joku joka huolehtii ja on ruokaa, mistä valita.
Nämä eivät ole isoja asioita, ne eivät ole ajatuksia maailmanrauhasta tai nälänhädästä. Ne ovat ajatuksia tästä elämästä nyt yhdessä suomalaisessa kodissa arkiaamuna. Mieleen hiipii kuitenkin pelko siitä, mitä sitten kun. Ilmapiirissä on pieniä mustia pilviä kun luen uutisia aamun lehdistä. Miten kerron niistä lapsille ja nuorille. Mitä ihmettä päättäjät tekevät. Miksi ne kylvävät vihaa ihmisten välille. Mitä vähemmän tietää, sitä enemmän on vihaa. Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän voi vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Siksi on tärkeää, että joka päivä juttelen ja kuuntelen. Varsinkin lapsia.
Lapset tarvitsevat kunnon aamupalan. Kaurapuuroa. Puhtaat vaatteet ja kunnon halauksen. Siitä se lähtee uusi päivä.
Good morning, Finland!
This morning I woke up early, like every morning. I see a cloudy sky from the window and a blackbird on the lawn. I cook porridge for myself. At the same time I gather the children’s clothes in piles and put things away. I watch the news, what has happened in the world. Outside the walls of my home.
I remind myself that we must know how to be grateful that we have a home and that we have porridge. I know that thousands of them do not. My thoughts linger with the thousands of children who lack that reliable adult, who have to take responsibility for themselves and perhaps their little siblings and their mother and father at an early age. I know that millions are doing well, have someone to take care of them and have food to choose from.
These are not big things, they are not thoughts about world peace or famine. They are thoughts about this life now in one Finnish home on a weekday morning. However, the fear of what will happen when. There are small black clouds in the atmosphere when I read the news in the morning papers. How do I tell children and young people about it? What on earth do decision-makers do? Why do they sow hatred between people? The less you know, the more hatred there is. The more power you have, the more you can influence other people and their lives. That is why it is important that I talk and listen every day. Especially children.
Children need a good breakfast. Oatmeal. Clean clothes and a good hug. That is how a new day begins.