Väite, että ikääntyneet ovat aiheuttaneet kestävyysvajeen Suomessa, on usein kuultu väite. Se, mitä väitteellä tarkoitetaan on jäänyt epäselväksi. Pahimmillaan sen voisi käsittää niin , että ihmiset elävät liian pitkään, heidän olisi parempi poistua ajasta ikuisuuteen. Näin nuoremmille ikäpolville jäisi enemmän tilaa toteuttaa unelmiaan. Tässä on sellainen virhearvio, että olisi jokin sukupolvi, joka voisi jäädä tänne maapalolle elelemään, kun muut poistuvat tai uusia sukupolvia ei enää tule. Luonto on pitänyt huolen siitä, että sukupolvet tulevat ja menevät, yksi toisensa jälkeen. Tämän vuoksi mitään ihmissukupolvea ei voi pitää syypäänä elämän hyviin tai huonoihin ehtoihin. Tietokirjailija Rosslingin mukaan maailmassa ihmisten olot ovat nyt paremmin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
Meidän Suomessa elävien ikääntyneiden elämän alkuvaiheet osuivat sinne köyhään sodanjälkeiseen Suomeen, sitä syntymäajankohtaa emme itse valinneet. Ymmärsimme vain sen, että jotakin on tehtävä, että tulevien sukupolvien elämä olisi helpompaa. Me kehitimme yhteiskuntaa ja saimme synnytettyä hyvinvointiyhteiskunnan. Sen , jossa nyt elämme halusimme tai emme. Nyt ollaan tyytymättömiä hyvinvointiyhteiskuntaan, vaikka se on tarjonnut hyvät eväät elämän alkutaipaleella useimmille. Väliinputoajia on ollut aina. Me ikääntyneet olemme maksaneet veromme ja eläkemaksumme aikoinaan ja nyt olemme eläkkeellä. eläkkeet maksetaan osin eläkerahastojen tuotoista ja osin työssä olevien palkoista ja joillekin ryhmille valtion talousarviosta. Kaikesta huutamisesta huolimatta lakisääteisiin rahastoihin on kertynyt miljardeja vuosien varrella, siis jo meidän nyt eläkkeellä olevien työssäoloaikana. Nyt taitaa sijoituksia olla lähes 300 miljardin arvosta.
Ja edelleen me maksamme veroja ja maksamme julkisista ja yksityisistä palveluista, suurin enemmistö omasta pussistaan ilman tukia. Sitten ovat he, joilla elämä on kohdellut korvakoiuraisemmin ja on vain pienet eläkkeet. He tarvitsevat sitä yhteisistä verotuloista jaettavaa tukea. Sitä varten ovat Kela, Hyvinvointialueet ja monta muuta organisaatiota. Ehkä niitä organisaatioita on liikaa, jos kukaan ei ole varma, kenellä on vastuu missäkin elämäntilanteessa.
Ikääntyneenä olen kiitollinen kaikista vuosista, elämän on ainutkertaista. Ymmärrän nuorempia ikäpolvia, mutta en hyväksy heidän väitettään, että ikääntyneet ovat kestävyysvajeen syy. Se olisi vähän sama kuin osoittaisi syyttävällä sormella heitä, jotka eivät synnytä lapsia vaikka voisivat sen tehdä. Väestön ikärakenteen muutos hiipi hiljaa suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, eikä sitä kukaan tuntunut huomaavan.