Jokainen ikääntynyt tietää, että raha ei kasva puussa eikä leipä tule kaupan hyllyltä. Kumpaakaan ei myöskään tekoäly tuota. Rahan eteen pitää tehdä töitä. Tulee saada palkkaa osaamisestaan. Tulee ryhtyä yrittäjäksi ja myydä palvelua tai tuotetta kuluttajalle. Ja vielä sellaista tavaraa, jota tarvitaan. Kertakäyttökulutus syö luonnonvaroja ja aiheuttaa ilmastopäästöjä. Ymmärtääkö kertakäyttösukupolvi sen?
Jokainen eläkeläinen on säästänyt omana aikanaan. Osa palkasta on siirtynyt eläkeyhtiöille tai veroina valtiolle ja kunnille. Sitten eläkkeellä noista varoista pitäisi saada vähän palautettua, niin että pystyy maksamaan asumisen, ruuan ja terveydenhuollon. Joskus olisi hyvä päästä teatteriin. Tai kun sairastuu pahasti, niin joku hoitaa, että ei jätetä heitteille. Suurin osa eläkeläisistä on aloittanut elämänsä paljon nykyistä köyhemmässä Suomessa , eikä ole edes kuvitellut sellaista maailmaan kännyköineen ja lentomatkoineen. He ovat pistäneet vähän pahan päivän varalle sukanvarteen tai todellisuudessa pankkiin tai osakkeisiin tai metsäpalstaan. He eivät ole osanneet kuitenkaan varautua pahimpaan. Raha siirtyy silmänräpäyksessä maapallon ympäri, sen ovat vanhat saaneet kokea kun kaikenlaiset huijarit milloin verottajan tai poliisin nimissä pyytävät henkilötietoja. Niitä rahoja ei löydy , eikä löydy tietoakaan. Se katoaa netin syövereihin. Eikä löydy ketään kuka ottaisi vastuun huijauksista.
Vanhat voisivat kertoa nuorille, että nyt ei tarvitse kuluttaa heti ja kaikkea. Vieläkin on hyvä laittaa sukanvarteen eli säästää. Näin siitä huolimatta, että vanhat jättävät seuraaville sukupolville suuren omaisuuden , kaikki talot, tiet , maksuttoman koulutuksen ja mahtavan luonnon, jota toivottavasti nuoret eivät kuluta loppuun.
Kaikki lähtee sieltä ihmisestä, jutellaan ja opitaan ja arvostetaan. Sukupolvien välinen yhteistyö sukupolvesta toiseen. Talous ei minnekään karkaa, se pysyy muodossa tai toisessa mukana ihmisten elämässä.