Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Ihmisten lukumäärä maapallolla ei ole vielä merkittävästi vähentynyt, vaikka merkkejä siitä on olemassa. Muiden eläinlajien lukumäärät vaihtelevat. On eläinlajeja, jotka katoavat ja eläinlajeja, jotka lisääntyvät. Ympäristöt muuttuvat. Siihen muutokseen kuuluu niin sanottu kaupungistuminen eli ihmiset muuttavat lähelle toisiaan. Ihmiset haluavat samanlaisen elämän. Siis kaikille kännykkä, vegeruokaa ja oma väylä kulkea. Lämmin asunto ja suihku ovat itsestään selvyyksiä. Ja sitten halutaan matkustaa. Jos ei lentokoneella niin sitten junalla ja autolla ja lähimatkat pyörällä.
Ongelma on vain se, että mikään ruoka ei kasva kaupan hyllyillä tai ravintolan keittiössä. Se kasvaa pelloilla, eri maiden pelloilla. Kaikki kasvit tarvitsevat vettä, mielellään lämpöä ja auringon valoa. Miten niitä saadaan sen kasvin kasvupaikalle? Siihen tarvitaan energiaa ja välineitä, joiden rakentaminen syö uusiutumattomia luonnonvaroja. Sitten ne kasvit pitää muuttaa ihmiselle kelvolliseksi syötäväksi. Taas tarvitaan energiaa ja koneita, joiden rakentaminen ja ylläpito syövät uusiutumattomia luonnonvaroja. Tämä sama koskee kaikkea ihmisen tarvitsemaa lähtien vaatteista, laitteista, koneista ja tietoliikenteestä. Sama koskee talojen rakentamista ja teitä, rakennetaan niitä sitten autoille, junille, lentokoneille taikka pyörille. Ainoastaan jalkaisin pystyy liikkumaan rakentamattomassa maastossa. Entäs ihmisen tuottamat jätteet?
Samaan aikaan metsissä vaeltavat hirvet, kauriit ja monet pienemmät nisäkkäät. Monet lajit työntyvät kaupunkeihin, koska ne tottuvat ihmisiin. Mitä tästä seuraa, sitä ei vielä tutkita. Nisäkkäiden määrä lisääntyy, koska niitä ei metsästetä. Koska lihaa ei saa syödä koska se edistää ilmastonmuutosta. Miksi siis ihmiset oikeastaan tulevat kaupunkeihin? Nythän pitäisi olla sama missä asuu, koska tieto liikkuu verkoissa? Hyvä kysymys. Maailma on olennaisesti muuttunut kreikan kaupunkikulttuurien ajasta. Onko se pelko, että ei selviä yksin ja toisten lähellä on helpompi elää vai onko se kuvitelma luksuselämästä. Se ei vain valitettavasti voi jatkua. Ihminen tuhoaa itseään sodilla, ylikuluttamisella ja osaamattomuudella.
Ne, jotka aktiivisesti seuraavat muutoksia maapallolla, ilmakehässä ja avaruudessa, niiden joukko on pieni. Pieni on sekin joukko, joka tutkii ihmistä ja muita eliöitä, ja tuntee niiden selviytymisen keinot. Uuden tiedon löytäminen on loputonta. Tieto voi olla tuskaa tuottavaa.