Lokakuun 19 päivänä 2024 vietetään isovanhempien päivää. Hyvä niin. Siihen mahtuu monta sukupolvea. Isovanhemmat ovat ihmisiä, joilla on lapsia ja lapsenlapsia. Lapset ovat syntyneet omaan tai toisen perheeseen ja sittemmin adoptoitu tai sijoitettu taikka vain otettu vastuu lapsista, heidän kasvatuksestaan ja tarpeistaan. Pääasia, että lapsella on ollut yksi turvallinen aikuinen. Se takaa lapsen itsensä kasvun turvalliseksi aikuiseksi. Hyvän kierre.
Vanhemmuus on isovanhempien omaa kokemusta, kun he kasvattivat lapsia. Heidän lapsensa ovat samalla kertomus isovanhempien vanhemmuuden onnistumisista ja epäonnistumisista. Jokaisen olisi hyvä tutustua omien vanhempiensa elämään, sen sisältöön. Tutustuminen voi helpottaa omaa oloa, jos on epäselvää kuka olen ja miksi olen sellainen kuin olen. Tutustuminen ei tarkoita tulevaisuuden ja omien visioiden hukkaamista. Päinvastoin se voi avata kokonaan uusia polkuja.
Isovanhemmat ovat vanhoja. Joku saattaa kiistää asian. Ihminen kuitenkin vanhenee. Se on toistaiseksi luonnonlaki. Sitä ei kannata pelätä. Oman elämänsä jatkumisen voi nähdä jälkipolvissa. Ne kantavat samoja geenejä kuin kaikki edeltävät sukupolvet. Ihminen unohtaa, joskus se on hyväkin asia, että on osa luontoa. Yksi luontokappale muiden joukossa.
Vanhuus on ollut kielteinen asia osin sen vuoksi, että on ajateltu vanhojen kaventavan nuorten elinmahdollisuuksia. Näinhän ei käytännössä ole. Ei tarvitse, kun katsotaan ihmisen historiaa, sen kehitystä ja tämän päivän maailmaa. Toisaalta nuoret ovat aina kapinoineet ja hakeneet rajojaan, ennen kuin nuorista tulee keski-ikäisiä, jotka pelkäävät vanhuutta. Sitten kun ne samat nuoret ovat vanhoja, niiden tulisi muistaa omaa nuoruuttaan, jotta ymmärtäisivät nuoria.
Tämä kaikki koskee kaikkia ikäpolvia kaikkialla. Alla linkki ikääntyneiden tarinaan muissa maissa.