Ulkona on pakkasta. Kuinkahan moni on muistanut, että nyt on aika laittaa paksutakki, pitkät kalsarit, lämpimät kengät, rukkaset ja pipo. Suurin osa, varmaan. Varmuutta ei ole.
Kaikilla ei ole lämpöisiä varusteita. Toisilla ei ole rahaa hankkia niitä ja toisilla ei ole aikaa tai tarmoa riittävästi. Uusien varusteiden sijaan voisi käydä kirppareilla, niin SPR:n kuin Kierrätyskeskuksenkin toimipisteissä. Sekin maksaa. Harva asuu kirpputorin vieressä. Jos ei ole autoa, niin julkisen liikenteen hinnat ja palvelut vaihtelevat. Esteitä on monia.
Mainoksissa kerrotaan 50 prosentin alennuksista, sittenkin lämpimälle takille jää hintaa 100 euroa. Se voi olla iso raha jollekin. Koko kuukauden ruokaraha. Kirpparilla takin saisi 10 eurolla, mutta miten sinne Kirpparille pääsee? Onko kavereita, jotka veisivät tai menisikö bussi. Sekin maksaa. Helsingissä edestakaisin maksaa yli 6 euroa henkilöltä. Jos luulee kerkeävänsä yhdellä lipulla eli 3,10 eurolla, niin pitäisi juosta. Ja takki voisi sittenkin jäädä ostamatta.
Bussilipun hinnalla saisi päivän ruuan. Puhumattakaan pitemmistä matkoista. Alle 10 euroa on vain harva matka. Niinpä takki voi jäädä haaveeksi. On odotettava ilmojen lämpenemistä. Silloin voi tulla yksinäinen olo, jos ei satu olemaan perhettä tai kumppania. Naapurikin voi olla hyvä kaveri. Kuka vain, jolle voi puhua.
Miten voisi puhua rahasta? Se on vaikeaa. Hävettää ja surettaa saman aikaan. Toisilla sitä tuntuu olevan liikaa, sitä rahaa ja toisilla liian vähän. Aina ihminen pitää itseään joko parempana tai huonompana kuin muut. Kumma juttu. Me olemme kaikki tavallisia ihmisiä. Joillakin on, yleensä sattumaa, ollut onni saada koulutus, työ, perustaa yritys, hyvä terveys taikka yhdessä ja toisilla päinvastoin. Ei mitään hyvää sattumaa koko elämässä. Suurimmalla osalla on siltä väliltä. Jotain hyvää ja jotain huonoa.
Loppujen lopuksi kierrätetty talvitakki voi olla yhtä lämmin kuin se muodin luojan viimeistä huutoa oleva kallis luomus. Ja takki voi kestää toiset 10 vuotta, jolloin bussilipun hinta ja takin hinta vuotta kohden ovat minimaaliset. Näin ei vain ole totuttu ajattelemaan. Itseasiassa kukaan ei ole opettanut taloudellista ajattelua. Sehän on monen mielestä samaa kuin puhuisi rahasta. Ehkä olisi aika opetella. Kykyä kyllä olisi oppia. Pakkastalvia tulee vielä vaikka ilmastonmuutos muuta enteilee.
Rahasta ei kuitenkaan tohdita vielä puhua. Ei edes pakkasella.