2.6.2023
Sorsapariskunta (heinäsorsia)seisoi terassilla. Olikohan niille tullut kylmä? Ehkäpä ne olivat hylänneet pesänsä ja menettäneet munansa. Kettu ja variksia oli kierrellyt lähiympäristössä. Luonnossa elämä vaikuttaa raa’alta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Luonnossa ovelin ja vahvin voittaa.
Valitettavasti siellä luonnossa ei ole sosiaaliturvajärjestelmää eikä turvaverkkoa niin kuin meillä ihmisillä. Tässä kohtaa on muistutettava, että joku ei käsitä väärin, ihminenkin on osa luontoa. Ihminen on vain keksinyt ryhtyä suojelemaan itseään. Samalla muu luonto on joutunut antamaan periksi.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että planeettamme kantokyky alkaa horjua. Mitä tekee ihminen, yrittää keksiä tapoja saada jatkaa kuluttamista ja samalla keksiä uusia tapoja jatkaa kuluttamista.
Tuttu vanha rouva ei ymmärtänyt mikseivät nuoret saisi rakentaa itselleen uusia taloja. Sitä ei voi estää. Vanhoja taloja ei halua kukaan. Sama henkilö puhui samaan hengenvetoon, kuinka meidän olisi siirryttävä kasvisyöjiksi, jotta pelastaisimme maapallon. Tohtorintutkinto ei vielä taannut sitä, että rouva olisi ottanut selvää, mitkä asiat tuhoavat eniten luontoa tai aiheuttavat päästöjä. Hän ei selvästikään ollut koskaan joutunut näkemään nälkää. Aina oli ollut saatavilla halpoja espanjalaisia vihanneksia ja kalaa Norjasta. Sellaisia me olemme. Me emme koulutuksestamme tai taustastamme huolimatta tiedä, mitä luontokato ja ilmastonmuutos tarkoittavat. Me haluaisimme jatkaa samaa kulutusjuhlaa itse, muiden ei tarvitse.
Terassin sorsapariskunta oli havainnut ystävälliset ihmiset, joilta voisi saada ruokaa ja lohtua kesään, kunnes edessä olisi taas muutto lämpimämmille vesille. Heinäsorsapari sopeutui kohtaloonsa.