Aamulla varhain kello 06 on sumua järven selällä. Jostain kuuluu huutoa. Taitaa olla kettupoika etsimässä kaveria. Olen luonnon keskellä. Jos olisin kaupungissa, niin kuulisin autojen ääniä ja hissin kolahduksia. Lähiluonto olisi pihan puissa lintujen muodossa. Mutta ne ovat jo hiljentyneet, muuttaneet pois talven alta. Linnut eivät tarvitse koronatodistusta lentääkseen toiseen maahan tai maanosaan. Tämä meiltä usein unohtuu, emme me niitä lintuja omista. Niin kuin emme muutakaan luontoa. Se aamusumu ja ketun huuto, nekin tapahtuvat täysin riippumatta ihmisen toimista.
Mitä minä sitten aamulla mietin, kun läksin aamuaskareisiin. Mietin ihmisenä olemisen haasteita. Muistin lapsuuden, johon eivät televisiot ja kännykät kuuluneet, kunhan oli riittävästi ruokaa. Se tuli vain mieleen tänä aamuna. Aikaiset kouluunlähdöt ja pitkät kävelyt kouluun metsän lävitse. Siellä pelotti, mutta ei saanut pelottaa. Onnesi unohdin pian aina pelon. Nytkin pelottaa. Mitenkähän käy Ukrainassa ja Afganistanissa, miten lapset siellä menevät kouluun? Tai miten suomalaiset pärjäävät kun on vähän pulaa ja vähän kulut kasvavat, ei paljon, mutta sen verran, että vähän pelottaa.
Oikeasti ei pelota niin kuin lapsena. Ei vaikka televisio ja netti ovat täynnä sotaa, kärsimystä ja kauhua. Suuren pulan voivottelua kaiken yltäkylläisen keskellä. Vuoden ajat vain ovat alkaneet mennä vauhdikkaasti ohitse. Sitä ihmettelen.
Ymmärrän, että ihmiset ymmärtävät asiat eri tavoin. Kaikilla on erilainen koulutus tai koulussa on oppinut eri asioita ja ymmärtänyt eri tavoin. On ollut erilaiset vanhemmat tai muut sukulaiset, kaikki omine taustoineen. Sama erilaisuus ja samanlaisuus ovat jatkuneet aikuiselämässä, erilainen ymmärrys ja sitten niistä on tullut asenteita. Ja sitten se ajattelu on mennyt perintönä seuraaville sukupolville.
Harva muistaa aamulla, että miten se luonto voi tai mitä ulkona kuulee. Mielessä on vain se ruoka ja ne uutiset. Mutta vaikka olisi siellä auton, ratikan, junan tai lentokoneen sisällä, luonto elää kaiken tuon ihmisen teknisen ympäristön ulkopuolella. Ja luonto alkanut valmistautua talveen tällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja talvi tulee meistä riippumatta niin kuin se tuli vuosi, tai 105 vuotta sitten.