Eletään syyskuuta 2021. Euroopassa Euroopan Unioni yhteensovittaa kansallisvaltioiden toiveita ja ongelmia. Puhutaan yhteisen Euroopan arvoista. Euroopassa oltiin ennen muinoin hyvin itsekeskeisiä, pelättiin vaikutuksia Aasiasta ja Afrikkaa ja Amerikkaa ei tunnettu. Sitten löydettiin historian kirjojen mukaan erinäisiä aarteita, mm. jalometalleja Afrikasta, myöhemmin öljyä molemmilta mantereilta. Aasian suurvalta Kiina pysyi etäisenä.
Sitten sodittiin joka vuosisadalla, joskus monta kertaa, niin kuin 1900-luvulla. Mutta ei saatu kokonaan hävitettyä niitä ihmisiä, joista ei pidetty. Mutta sata miljoonaa ihmistä, suurin osa siviilejä, joilla ei ollut osaa eikä arpaa kovassa valtapelissä, menetti henkensä. Voikin kysyä, mitä Eurooppa on velkaa muulle maailmalle?
Euroopan hyvinvointi on rakennettu vuosisatojen kuluessa, nyt sitä ei haluttaisi jakaa. Mutta kiitos internetin , ihmiset eivät enää missään päin maailmaa tyydy siihen, mitä paikallispoliitikot sanovat. Ihmiset hakevat tiedot itse. Se on uusi tilanne, jossa Eurooppakin joutuu jakamaan omaa osaamistaan ja hyvinvointiaan muille. Mutta olemmeko valmiita siihen?
Toisaalta on hyvä muistaa, että niin EU kuin YK perustettiin niiden ihmisten toimesta, jotka halusivat estää II maailmansodan kaltaiset katastrofit. Samalla tavalla ajattelevia ihmisiä löytyy kaikista valtioista. Miten he saavat äänensä kuuluviin, on sitten toinen juttu.
Uusi haaste onkin sitten maapallon kestävyys. Hyvinvointi syö luonnonvaroja ja samalla saastuttaa ilmaa ja ilmakehää sekä maaperää. Miten tämän uhkaavan vaaran hoitaminen sujuu yhdessä? Siihen tarvitaan uutta otetta ja todennäköisesti suunnanmuutosta kulutuskäyttäytymisessä, mikä voi koetella yhteiskuntarauhaa monessa maassa, kun missään maassa eivät varallisuus ja hyvinvointi ole jakautuneet tasaisesti ihmisten kesken.
Nyt tarvitaan kiireesti niitä yhteisiä arvoja, oikeaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ketään ei jätetä , olipa sitten kysymyksessä valtio tai ihminen.