Helsinki sijaitsee Suomenlahden rannalla. On ollut siellä jo yli 500 vuotta. Kaupungin ydinkeskusta on pienellä kapealla niemellä, jota ympäröi meri. Muut kaupunginosat ovat sitten turvallisesti ns. kovalla maalla. Saarillekin on rakennettu kuten Lauttasaareen ja sen lähisaariin. Kaupungin 712 km2 pinta-alasta n. 500 km2 on vettä. Kaupunki rakennettiin suojaisaan paikkaan , jonne pääsyä vaikeuttivat karikkoiset rannat ja Suomenlinna.
Helsinkiä on voinut kutsua merikaupungiksi. Rantaviivaa on yli 130 km. Kun lähdetään idästä Sipoon rajalta ja kävellään länteen Espoon rajalle. Käveleminen ei niin vain onnistu, koska rantareittiä ei ole. Rantoja on täytetty, kun kaivannaisten kuljetus muualle olisi tullut kalliimmaksi ja rakennettu ilman, että rantaan olisi jätetty viheraluetta edes kävelijöiden tarpeeseen.
Meriluontoa löytyy kuitenkin vielä rannoilta ja merestä. Mutta kaupungista ei löydy paikkaa, missä Suomenlahden rannikkokaupungin eli Helsingin meriluontoa esiteltäisiin kaiken kansan nähtäväksi. Ymmärrys meren merkityksestä saattaisi lisääntyä.
Nyt merellinen Helsinki tarkoittaa vain merellistä moottorivetoista toimintaa, rakennettuja rantoja ja viinibaareja. Sinänsä edellä mainituissa ei ole mitään vikaa, mutta ne ovat asioita, jotka tulevat ja menevät ja niitä löytyy turistirannoilta ympäri maailmaa. Luonto säilyy ja jos se unohtuu, niin unohtuu ihminenkin.
Luonnon vesien olemassaolokin on ryhdytty ottamaan vakavasti vasta viime vuosina, kun hule- ja viemärivesiputkia on korjattu ja rakennettu. Sen sijaan erilaisten maa-ainesten kaataminen mereen ja väylien ruoppaaminen on saanut jatkua surutta, ei ole ymmärretty niiden vaikutusta. Laivaväylä toki tarvitaan, mutta tarvitaanko niitä monia, sitä ei ole keritty miettiä. Luonto kuitenkin pitää puolensa. Merivesi kuluttaa niin laitureita, veneitä kuin hiekkavalleja. Vain kalliot kestävät vuosisatojen saatossa kaikenlaiset tyrskyt.
Kukaan ei taida tarkalleen tietää, mitä eläinlajeja asustaa rantavesissä. Kaloja, äyriäsiä, pohjaeläimiä ja merikasveja. Sulan veden aikaan rannoilla ihaillaan lintuja, mutta ne eivät ole ainoita asukkaita merellä. Kasvillisuuskaan ei ole tuttua, kun sinilevät valloittavat lämpenevän meriveden. Paljon tarvittaisiin vielä lisää tietoa ja sitä kautta osaamista, että Helsingin rannat säästyisivät rakentamiselta ja että kalliot ja merenlahdet saisivat jatkaa vuosisataista elämäänsä. Ne ovat vielä olemassa kun sukupolvet ovat vaihtuneet monta kertaa. Ihmisten asunnoista ei ole pulaa, mutta luonnon säilyttämisestä tulevillekin sukupolville on pulaa.
Meriluonto löytyy Velmu-karttapalvelusta, jos joku on kiinnostunut.