#Uusivuosi2021
Pieni ihminen totesi, että hän ei halua luopua vuodesta 2020. Vuosi oli olluthauska. Kotikoulua, nettipelejä kavereiden kanssa, uimista pienissä järvissä ja pyöräretkiä metsäteillä. Niin. Lapsen elämässä leikki on vielä etusijalla. Onneksi niin. Korona on tullut tutuksi, koska vakioharrastukset ovat seis, mutta tilalle on tullut muuta. Kavereitakin tapaa netissä, whatsup, tiktok, ja muut sovellukset. Helppoja teknisesti 9-vuotiaalle. Juttelua kaikissa sävyissä, kuuntelen hiljaa. Mites me aikuiset pärjäämme? Osa selviää hyvin. Juttelua netissä, puhelimella ja 2 metrin päästä kasvomaskin kera. Näin kaikki muut paitsi ne, joiden kanssa jakaa jokaisen päivän. Päiviin on tullut uudenlaista rytmiä, ulkoilmaa, kotitöitä, töitä ja lautapelejä. Kirjoja sähköisessä ja paperimuodossa, erityisesti tutkimuksia ja tiedettä, halu ymmärtää maailmanmenoa, on kasvanut uuteen potenssiin. Naurua ja iloa ja elokuvia, niitä hauskoja, netistä tai muilta kanavilta, musiikkia samoin. Minnekään eivät ole kadonneet pyykit ja siivous, eivätkä ruuanlaitot. Niistä kaikista on löytynyt uusia ulottovuuksia. Kirjahyllyistä puolet on tyhjennetty kierrätykeskukseen samoin kellarissa ja ullakolla lojuneistä pikkutavaroista. Vaatteet on lajiteltu, ja viety kiertoon samoin vanhat sähkölaitteet.
Elämä on tässä ja nyt. Huomisesta ei tiedä. Sen ainakin vuosi 2020 opetti.