Ilmasto muuttuu koko ajan ja on muuttunut jo pitkään. Yksi tietolähde ovat IPCC:n raportit. Mitä ihminen sitten voi tehdä oman elinympäristönsä säilyttämisen puolesta? Kysymys ei ole enää siitä, mitä voi, vaan mitä on pakko tehdä.
Helsinki päätti olla hiilineutraali vuonna 2035. Se tarkoittaa uusien ja vanhojen rakennusten energiatehokkuuden nostamista nykyisestä merkittävästi, uusiutuvan energian käyttöönottamista, liikenteen ja liikkumisen muuttamista vähäpäästöiseksi ja energian tuotannon muuttamista kokonaan päästöttömäksi. Jos Helsinki olisi kupla, niin näin voitaisiinkin tehdä. Laskelmien mukaan Helsingin päästöt ovat laskeneet huomattavasti vuoden 1990 päästöihin verrattuna.
Mutta vain harvoja tavaroita ja tuotteita tehdään Helsingissä. Helsingin todellisuudessa on otettava huomioon ne muuallakin syntyneet Helsinkiä palvelevat tuotannot. Lähdetään betonista ja puusta, lasista ja teräksestä, joita rakennusteollisuus käyttää. Rakentajista, joita meriliikenne kuljettaa. Sitten vain muuhun laivaliikenteeseen ja ns. raskaaseen liikenteeseen. Kaikki tavarat on kuljetettava paikasta toiseen. Satamista päiväkoteihin, kouluihin, hoitolaitoksiin, kauppoihin ja koteihin. Sitä ennen ne tuotteet on tullut valmistaa jollakin paikkakunnalla jossakin maassa. Esimerkiksi autot, polkupyörät, tietokoneet, viinit, perunat ja juusto. Hiilijalanjälki kasvaa. Kun vielä osa tuotteista heitetään roskikseen, ihan konkreettisesti, niin hiilijalanjälki sen kuin kasvaa. Vain osa paperista ja pahvista kierrätetään, tosin niiden kierto ei ole niin moninkertainen kuin metallisen ja lasin taikka muovin, mutta niiden kierrätyksen määristä onkin jo vaikeampi löytää tietoa. Jokainen uusi tuote kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa. Mutta kun ruokaakin heitetään hukkaan tonnikaupalla, niin mitä onkaan se jälki mikä syntyy ruokalajista riippumatta, jos sitä ei osata edes hävittää hiilineutraalisti.
Puut, kasvit ja maaperä sitovat hiiltä, mutta myös päästävät sitä ilmaan, esimerkiksi syksyisin lehdet lahotessaan. Toisaalta keväällä ne samat puut imevät hiiltä kun vihreät lehdet ilmestyvät maisemaan. Kuitenkaan meillä ei ole vielä merkittäviä keinoja hiilensitomiseen, meidän on luotettava luontoon, metsiin ja maaperään.
Olemme elintapojen muutosten edessä ihmisinä. Ei riitä, että betonista rakennetaan kaupunkeja ja tuotetaan vain kasviksia ja marjoja ja siirrytään ydinvoimaan, tarvitaan kokonaan uudenlaisia tapoja elää ja kuluttaa. Se on selvä, että syyllistäjiä löytyy. Mutta useimmat heistä ovat viime kädessä samanlaisia kuluttajia, jotka eivät tiedosta todellista kulutustaan. Ne, jotka tietävät ja osaavat, ovat hiljaa. Koska heistä ei tykätä.
Helsingin hiilineutraalius voi olla kuplan sisällä totta vuonna 2035, mutta sen asukkaiden pitäisi luopua laiva- ja lentomatkoistaan, autoistaan, viineistään, juustoistaan ja kesämökeistä sekä veneistään, jotta helsinkiläiset olisivat hiilineutraaleja vuonna 2035. Siihen ei vielä taida olla valmiutta.