Suomi sijaitsee Itämeren pohjoisrannalla. Itämeren kaksi lahtea eli Pohjanlahti on Suomen länsipuolella ja Suomenlahti eteläpuolella. Pohjanlahden toisella rannalla on Ruotsi ja Suomenlahden toisella rannalla ovat Venäjä ja Viro. Suomi ei ulotu Itämeren pääaltaalle eli selkämerelle. Sen ympärillä ovat Ruotsi, Saksa, Puola, Venäjä, Latvia, Liettua ja osin Viro sekä Tanska Tanskan salmien kautta. Lisäksi Itämereen ja sen lahtiin virtaa lukuisa joukko jokia, ulottaen latvajuoksunsa muihinkin valtioihin kuin rannalla oleviin.
Edellä mainitut valtiot kehittyivät ripeästi 1800-luvulla. Teollisuus kasvoi ja maatalous tehostui, asutus keskittyi kaupunkeihin. Päästöjä ei vielä merkittävästi mietitty. Itämeri pystyi sulattamaan sinne työnnetyt jätevedet. Mutta sitten se ei enää pystynytkään. Tästä kehityksestä on selvityksiä ja tilastoja hyllymetrejä. Niitä löytyy mm. ympäristö- ja niitä edeltäneiden hallintojen arkistoista ja valtioiden verkkosivuilta.
Helsingin viemäreistä on myös tehty historiallista selvitystä. Löytyvät mm. Helsingin kaupungin verkkosivuilta. Ensimmäisestä viemäristä löytyy tietoja jo vuodelta 1838. Ensimmäinen yleinen viemäri valmistui 1875, siis 145 vuotta sitten. Vuodesta 1877 kaupungin velvollisuudeksi tuli järjestää viemäröinti. Nälkävuodet 1865–68 heikensivät väestöä ja viemäröintiä. Vuonna 1880 viemäreitä oli rakennettu 27 km, vuonna 1900 39 kilometriä, 1950 viemäreitä oli 249 km, 1970 yhteensä 924 km ja 2009 yhteensä 2000 km.
Helsinki laski viemärivedet mereen, ensin puhdistamattomina, sitten puhdistettuina. Mutta Fosforista ja typestä ei puhdistuksessa päästy kokonaan irti. Sitten tulivat ne hulevedet. Tänä päivänä vuonna 2020 Viikinmäen puhdistamaan johdetaan 800 000 asukkaan jätevedet. Jätevesistä ei pystytä vielä hävittämään kaikkia myrkkyjä, viruksia ja fosforia, muutaman vain mainitakseni. Mutta vieläkin kaupungissa on putkistoja, jotka eivät vedä, varsinkaan sateella ja ns. ylivuotoputkista valuu mereen huleveden lisäksi sitä varsinaista jätevettä. Kaupunki tekee kuitenkin parhaansa, uudistaessaan viemäriverkostoa.
Kaikki ovat heränneet Itämeren tilaan, mutta kestää vuosia, ellei satoja, ennekuin Itämeri lahtineen on selvinnyt menneiden vuosikymmenien jäte- ja muista päästöistään. Jotkut myrkyt eivät häviä koskaan.
Jätevesiä aiheutamme me kaikki, jokainen ihminen välittömästi tai välillisesti mm. liikenteen ja teollisuuden kautta. En laita tänne lukuja, mutta niitä löytyy. Ei syytellä toisiamme. Me korkeaan elintasoon tottuneet ja sitä vaativat jokaisesta valtiosta, me kaikki olemme lianneet ympäristöä, niin myös Itämerta ja sen lahtia. Me emme vain ole tulleet ajatelleeksi, mikä on se hinta, mitä joudumme maksamaan luonnon hävittämisestä. Korona herätti.