Minä olen isoäiti, mutta myös pitkän uran tehnyt juristi ja humanisti. Palkkatyö oli ikäluokalleni, myös tytöille, ykkösasia. Mutta miksi vuosiluvut . Isoisäni syntyi 1880-luvulla ja joutui opettelemaan venäjän kielen. Hänen sukupolvensa aikana Suomi itsenäistyi. Nykyisin itsestäänselvyys. Väestö kasvoi Suomessa ja maailmalla. Tieto kulki hitaasti maasta toiseen. Isäni syntyi myös suuriruhtinaan maassa. Hänen sukupolvensa puolestaan soti vuosia ja sen jälkeen rakensi Suomea ja kukaan ei vielä huomannut, että maapallon kestokyky on koetuksella, jos kehitys jatkuu. Väestö kasvoi ennätystahtiin. Tiedonkulku nopeutui, puhelin yleistyi ja radio.
Minun sukupolveni vei Suomen Euroopan Unioniin, rakensi kännykät ja muuttui internetin kautta osaksi maailmaa. Ja huomasi, että luonto ei kestäkään kovaa kulutusta eikä väestönkasvua. Luonnonsuojelu heräsi. Me valitsimme päättäjiä valtuustoihin, eduskuntaan ja Euroopan parlamenttiin. Mitä valitsemamme edustajat päättivät? Eivät vielä kovin merkittävästi ympäristöä suojaavista toimista, jotka olisivat ehkäisseet ilmastonmuutosta, vaikka tietoa maapallon kestävyysvajeesta tihkui tutkijoiden pöydiltä. Syntyvyys laski merkittävästi YK:n tilastojen mukaan, mutta lääketieteen kehityksen ansiosta ihmiset elivät pidempään, väestön kokonaismäärä ei vähentynyt. Maapallon kestävyys joutui koetukselle.
Miten nyt 2018 kun taas valmistaudutaan vaaleissa 2019 valitsemaan päättäjiä niin eduskuntaan kuin Euroopan parlamenttiin. Ketä pitäisi äänestää, jotta päätökset olisivat sellaisia, että lapsenlapset eivät joutuisi kärsimään sodista ja pilaantuneista elinoloista 30-40 vuoden kuluttua tai jo aikaisemmin? Ketkä näkevät, mitä pitää tehdä ja millä aikataululla, jotta yhteinen maapallomme pelastuu. Nyt ei uskallettava ajatella tulevaisuutta, koska nyt tehtävät päätökset vaikuttavat jo syntyneiden elämään heidän aikuisuudessaan. Me olemme siitä vastuussa niin kuin isäni sukupolvi sodista 1940-luvulla ja hänen isänsä sukupolvi Suomen itsenäistymisestä 1917.