Koulutetut naiset elävät 12 vuotta pitempään kuin kouluttamattomat miehet. Näin tapahtuu tänä päivänä Suomessa tilastojen mukaan. Mutta miksi? Tutkimusta tehdään eripuolilla, mutta tietoja ei osata yhdistää, kokonaiskuva puuttuu.
Tilastojen mukaan tytöt pärjäävät koulussa, tytöt opiskelevat, naiset kuntoilevat, naiset täyttävät kulttuuritapahtumat, aikuisoppilaitokset ja kirjastot, naiset juttelevat ja kutovat. Naisen elämää taaperosta ikäihmiseksi. Tätä on seurattu jo vuosikymmeniä. Mutta missä ovat pojat ja miehet? Kuinka hyvin tunnemme miehen elinkaaren taaperosta ikämieheksi? Siihen liittyy armeija ja sitten oli sota, vielä tänäkin päivänä, vaikka siitä on jo yli 70 vuotta. Tilastojen mukaan pojat syrjäytyvät, eli pojat jättävät koulun kesken, eivät jatko-opiskele, jäävät jonnekin, masentuvat, kärsivät mielenterveysongelmista, mutta ennenkaikkea joutuvat tietämättään kantamaan edellisen sukupolven tai sukupolvien pelkoja, toiveita, pettymyksiä ja odotuksia, jotka eivät ole toteutuneet.
Tilastot näyttävät, että pojilla menee huonosti. Mitään ei kuitenkan tehdä siellä poliitikkojen joukoissa. Mutta ovatko ne päättäjätkin poikia, tai entisiä poikia, samoilla ongelmilla lastattuja. Tästä kehästä on päästävä ulos.
Ryhdytään tukemaan poikia jo taaperoina, annetaan naiset, poikien kasvaa ihmisiksi, jotka itkevät, tuntevat, leikkivät ja haaveilevat. Tuetaan, kun on vaikeaa, autetaan, kun apua tarvitaan, ollaan läsnä, ollaan aikuisia, jotta pojatkin saavat kasvaa miehiksi, joista tulee itsensä ja ympäristönsä kanssa pärjääviä ihmisiä. Heidän pojillaan on jo sitten helpompaa.