Kaiken todennäköisyyden mukaan minun ja muiden eläkkeelle siirtyneiden tulisi olla rasite veronmaksajille, siis myös itselleni. Eläkkeensaajat ovat nimittäin myös verojen maksajia niin välittömien kuin välillistenkin verojen. Tämä tuntuu aika ajoin unohtuvan. Rasite minusta katsotaan tulevan siinä vaiheessa, kun eläketulo ei enää kata minusta yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Mutta en ole ainoa. Samalla tavoin jokainen lapsi syntymästä sinne työikään asti on yhteiskunnalta saamapuolelle, eikä se minua harmita, päinvastoin. En pidä lapsia ja nuoria taakkana, koska ilman heitä olisimme ihan turhaan raataneet oman eläkkeemme eteen. Mutta en voi myöskään ymmärtää sitä, että meidän rakentamamme yhteiskunnan infra, jos koko koulutus- ja sosiaalijärjestelmää sekä fyysistä infraa voi sellaiseksi kutsua, on arvoton suhteessa valtion velan ottoon. Olisi oikeasti mukava nähdä laskelma siitä, kuinka paljon kukin ikäluokka on nettomaksaja tai nettosaaja. Nykytietokoneilla asian laskeminen ei varmaan ole ongelma. Mutta eivät laskelmat muuta muuksi sitä, että ihmisellä on elinkaari. Se alkaa ja loppuu ja sen aikana olisi hyvä saada elää iloisena tuntematta olevansa missään kaaren vaiheessa taakka yhteiskunnalle, mikä se yhteiskunta sitten konkretiassa onkaan.
