Suomessa lait säätää eduskunta. Virkamiehet noudattavat lakia. Jos eivät noudata, on rangaistus seurauksena. Poliitikko sen sijaan voi aina vetäytyä mielipiteen taakse. Mielipide ei ole laki. Mielipiteen voi tilanteen mukaan muuttaa. Ihmiset uskovat niihin mielipiteisiin, joita heidän luottopoliitikkonsa esittävät. Asiafaktoja ei tarkasteta monesta lähteestä. Toisaalta poliitikko myötäilee kansalaisten mielipidettä, vaikka mielipide olisi ihmisoikeuksien ja perustuslain vastainen. Kuka siis ruokkii ja mitä?
Suomalaiset ovat unohtaneet Ruotsiin menneet sotalapset tai palautetut inkeriläiset tai palautetut juutalaiset. Niin silloinkin uskonto, kansallisuus tai muu seikka ratkaisi ihmisarvon, ei se, onko palautettavan henki uhattuna vai ei. Mikä on ihmiskunnan tila? Meillä kun ei ole kuin tämä yksi ihmiskunta ja meidän on opittava pitämään siitä yhdessä huolta.
Voisi esittää menneen Nokia hyvin myyneen tunnuslauseen Connecting people. Kuka osasi kuvitella mitä se tunnuslause merkitsee maailman kaikille ihmisille, poliitikot mukaan lukien. Me emme taida vieläkään tietää mihin tieto ja tekniikka meitä johtaa. Mutta nyt meidän on pidettävä kynsin hampain demokratiasta kiinni.