Helsingin ikä-ihmiset, joihin lasketaan kaikki eläkkeellä olevat ja yli 65-vuotiaat, ovat suuri joukko, noin 110 000 kansalaista. Suurin osa voi hyvin. 65-74 -vuotiaista 99% asui kotona, yli 75-vuotiaista 92% ja yli 85-vuotiaista 83 %. Pitkäaikaisessa hoidossa olevia yli 65-vuotiaita oli noin 4100. Yhden ihmisen talouksia Helsingissä on runsaastin. 45% talouksista.
Monet hyväkuntoiset ikäihmiset tekevät vapaaehtoistyötä. Käyvät avustamassa hoitopaikoissa ja kotona niitä, jotka hoivaa tarvitsevat. Samalla peläten, että kun tilanne tulee omalle kohdalle, missä saa hoitoa ja kuka hoitaa.
Niinpä seuraavalla valtuustokaudella ei riitä vanhusstrategia paperilla, vaan pitää miettiä myös rakentamisen ja kaavoituksen puolella, minne rakennetaan koteja, joissa voidaan tarjota ympärivuorokautista huolenpitoa kohtuuhintaan. Koti on tärkeä, mutta koti ei saa muuttua pelkäämisen paikaksi. Ei rakenneta laitoksia, vaan suunnitellaan osaavien arkkitehtien kanssa asuinkerrostalot muunneltaviksi ihmisten elämäntilanteiden mukaan. Sitten pitää olla muistisairaiden kodinomaisia asuntoja, joissa voi turvallisesti elää.
Yhteiskunnan tulee tukea asumista niiden ikäihmisten kohdalla, joiden eläke ei riitä. Vielä liian moni on pelkän kansaneläkkeen tai takuueläkkeen varassa. Ihmiset ovat olleet pienipalkkaisissa töissä, tai irtisanottu keski-iässä tai pienyrittäjinä säästäneet eläkemenoissa. Tarinoita on monia. Kaikki ovat uurastaneet yhteisen hyvän eteen ja nyt pitäisi taata turvallinen asuminen elämänkaaren iltapuolella. Osaammeko ajatella uudella tavalla. Säätämme ihmisiä ja samalla säästämme yhteiskunnan menoissa.